Pienempi versio sen sijaan alkaa olla ideatasolla ihan hyvissä kantimissa. Pitäisi vain löytää aikaa sen kokoamiseen ja askartelemiseen. Ehkä ensi viikolla sitten. Aikaroottorin suojalasiksi löytyi paksu piirtoheitinkalvo, joten tärkeimmät osat ovat nyt olemassa. Askartelukuparilevyä Hannalla kun on jemmassa. En millään malttaisi odottaa, että pääsemme kokoamaan konsoliamme!
Ei nyt ehkä ihan valmis vielä... |
Hyppelehdin eilen pitkin nettiä ja törmäsin moneen hauskaan ideaan, jotka voisi toteuttaa isossa Tardisissa. Yksi tällainen idea, johon oikeastaan ei edes tarvitse Tardista, on tähtitaivasprojektori: lampun päälle/ympärille laitetaan pahvikiekko, jossa on reikiä. Tila pimeäksi, lamppu päälle ja - tadaa! - seinältä tai katosta voi valita seuraavan tähden, jolle haluaa matkustaa. Tämän voi ottaa ehkä seuraavaksi näpertelykokeiluksi työn alle. Tällainen laite olisi aika hieno kiskaista taskusta ja läväyttää tähtitaivas seinille. "No niin, minnekäs sitten seuraavaksi?"
Sain eilen puhelintädinkin viimein kiinni, ja saimme sovittua kaupoista. Oli kova höpöttäjä, hirmuisen ystävällinen vanha rouva. Puhelin aloittanee taipaleensa kohti etelää nyt loppuviikosta tai ensi viikon alussa. Hyvällä lykyllä Tardiksen puhelin voisi siis olla täällä jo alkuviikosta.
Tällaisina hetkinä sitä yhtäkkiä kaikki tuntuu kauhean todelliselta: Me ihan oikeasti olemme rakentamassa Tardista! Muutaman kerran olen itseltäni kysynyt, onko tässä mitään järkeä, mutta ilmiselvän vastauksen takia en ole antanut itseni ajatella sen pidemmälle. Toisaalta, kun monet ovat kysyneet, miksi ihmeessä rakennamme Tardiksen, olen aina vastannut: "Miksi ei?" En ole vielä keksinyt yhtään kunnollista syytä, miksi emme rakentaisi Tardista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti