maanantai 3. marraskuuta 2014

Tardis-maanantai

Tänään Tardis sai ikkunat. Ikkunoiden kiinnittäminen liimalla oli melkoista näpertämistä. Totta kai saimme paremman idean siitä, miten ikkunat olisi kannattanut tehdä, mutta silkkipaperista ja mattapintaisesta kontaktimuovista askarrellut, hieman löysät ikkunat oli jo tehty ja materiaaleja uusiin ikkunoihin ei ollut käsillä. Ikkunoista olisi voinut tulla siistimmät, jos olisi käyttänyt kampasidontakantta ja lasimaaleja, mutta tämä tuli oivallettua hieman liian myöhään. Kontaktimuovi ja silkkipaperi eivät ole kovin tukeva yhdistelmä, joten osa ikkunoista näytti ainakin märkänä vielä vetävän kupruille.


Kirkas konsolipöydän rungon virkaa toimittava tuikkukuppi sai pintaansa vihreänturkoosia lasimaalia. Jälkeen en ole kovin tyytyväinen, koska en osannut käyttää niin nestemäistä maalia. Miksei Tampereella myydä niitä hyviä lasimaaleja, joita käytin joskus 15 vuotta sitten? On se niin väärin! Tuputtamalla maali loppujen lopuksi totteli parhaiten. Pyöreähkön kupin maalaaminen oli ajoittain hieman haastavaa, kun maalilla olisi kestänyt paljon pitempään kuivua kuin minulla oli kärsivällisyyttä odottaa sitä kuivumista. 

Tähän päälle sitten askartelukuparia.

Ainakin nyt toistaiseksi Tardiksen valonlähteenä on Tokmannilta ostettu kymmenen led-valon jouluvalosarja. Johtoon oli kieputettu koristeeksi ylimääräinen härpätin kulkusia ja peilistrasseja, jotka purettiin pois. Eivät jotenkin oikein sopineet Tardiksen tyyliin. Joskus hamassa tulevaisuudessa Tardis saa ehkä oikein omat valot, jos uskallamme ja ehdimme lähteä niitä komponenteista kokoamaan. Nyt kuitenkin pääsimme testaamaan, miltä valaistu Tardis näyttää, miltä tuleva konsoli näyttää ja miten valo tulee ikkunoista. 

Tohtorilla on selvästi sisäremppa vielä kesken.

Tardis köllötteli sisäseinien maalausta odotellen.

Tardiksella on jouluvalot.


Ikkunoiden rimojen maalaaminen oli sotkuista puuhaa. Maalia tuntui olevan kaikkialla muualla kuin missä sitä piti olla. Samalla toki raportointiin Tohtorille etelään työn edistymisestä, ja ei olekaan ihme, että illalla suihkussa sinistä maalia löytyi korvastakin. Ristikoiden liimaaminen ei ollut yhtään sen siistimpää hommaa, ja siihen oman pikantin haasteensa toi pikaliima. Näpertäjämme ei kuitenkaan onnistunut liimaamaan sormeaan kiinni Tardiksen ikkunaan tai pikaliiman korkkia Tardiksen kylkeen, mikä oli oikein hyvä juttu.

Ovet kiinnitetään ehkä seuraavalla kerralla.

Kurkistus Tardiksen uumeniin.


Katon lyhty vasta mielenkiintoinen väkerrys tuleekin olemaan. Se kootaan kasaan takkusuihkeen korkista, sopivasta kantanapista ja rautalangasta. Ainakin todennäköisesti. Katon huoltokuilun läpi on vedetty yksi ledeistä, joka tuikkii sitten takkusuihkekorkin suojissa.

Tardis ovet levällään. Ovet vielä odottelevat kiinnittämistä. 

Pullea konsoli aiheuttaakin odottamattoman ongelman, jota tosin kyllä osasimme odottaa, mutta jota emme jostain kumman syystä ajatelleet kauheasti ennen tätä. Olimme ajatelleet, että ovet aukeaisivat tunnusomaisesti sisäänpäin, mutta konsolimme onkin niin suuri, ettei ovi mahdu juurikaan aukeamaan. Tätä täytyy nyt vähän pohtia. Oven sai tietenkin enemmän auki, kun lykkäsi konsolin nurkkaan, mutta valmiissa Tardiksessa se ei ole mahdollista, koska aikaroottorin tötterön on oltava keskellä tilaa ja johdettava katon huoltokuiluun, jotta saamme valot kulkemaan siististi ylhäältä lyhdystä roottorin suojaputken läpi konsoliin. Hmm, jännää. Saattaa olla, että ovet aukeavat ulos. Riippuu siitä, miten nätti sisäpuolesta lopulta tulee, että kehtaako sitä kauheasti esitellä ovia levittelemällä.

Päivä pulkassa ja lopputulos pöydällä. 

Rupattelu työmaalla kävi vikkelänä ja levottomana. Hurjia ajatuksia muun muassa cossaamisesta heiteltiin, mikä antoikin minulle paljon ajattelemisen aihetta, koska cossaaminen on minulle täysin vierasta maaperää, joka ihmetyttää ja hämmentää minua suuresti. Junnumme oli joutunut jäämään kotiin lukemaan äidinkielen kokeeseen ja valitteli viestitse, ettei päässyt rakentamaan Tardista. Onneksi meillä on sopimus - tai pikemminkin sääntö - että ensin koulu, sitten aikamatkailu. Murmelia lohdutettiin sillä, että Tohtori tarvitsee välkyn companionin, joten kannattaa lukea ahkerasti. Kun koko soppaan lisättiin vielä Tohtori-unista raportoiminen, niin johan oli melkoinen pulina. Olipa kapteeni Harkness havaittu unessa kuljeskelemassa ilkosen alasti ja saanut tätiytyneen opettajapersoonan pyytämään, että herra viitsisi pukea vaatteet päälleen, kun ei ollut ihan soveliasta sillä tavoin haahuilla ympäriinsä. Onneksi Jack on pysynyt kaukana unistani - ja saa vastaisuudessakin pysyä, jos ei opi pitämään vaatteita päällään. Mieluummin olen välittömässä hengenvaarassa kuin samassa huoneessa alastoman Jack Harknessin kanssa. Huh, ja minä kun luulin, että minun uneni voivat olla ahdistavia!

Muissa kuulumisissa on postipakettien odottelemista, lyhtyyn sopivan napin metsästämistä ja edelleen keskikonsolin suunnittelemista. Siitä ehkä lisää jossain vaiheessa lähiviikkoina. Puhelimen pitäisi saapua pohjoisesta tämän viikon aikana, ja sitä odotan jo kovalla malttamattomuudella. Kävin ratsaamassa lapsuudenkotini ullakonkin, jonne olin aikoinani piilottanut koulusta evakuoimani lasipallon, josta kukaan ei tiennyt, kenen se oli ja mistä se oli tullut. Nyt pallo päässee osaksi Tardiksen konsolia. Arvasin, että se oli parempi ottaa talteen kuljeksimasta ja että sillä olisi vielä tärkeä tehtävä tässä kaikkeudessa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti