Pikku-Tardis

Ovatko mitat oikein? Osuvatko mittasuhteet kohdilleen? Toimiiko mittakaava? Onko wikiHow-ohjeen Tardis mittasuhteiltaan oikein? Epäilyksiä oli monia. Loppujen lopuksi hylkäsimme netistä löytämämme mittasuhteet, etsimme meitä miellyttävän kuvan Tardisista suoraan sivusta, ja tiimin piirtäjä jäljensi tämän kuvan paperille näytöltä paperille. Sitten vain mittaamaan tarvittavia mittoja ja muuntamaan niitä haluttuun suhteeseen. Näin pääsimme lopputulokseen, että pienoismallimme rungon korkeus on 32,4 cm + katto ja sivun leveys 18 cm.

Lähdimme testaamaan mittoja 3 mm paksulla pahvilla, mattoveitsellä ja teipillä. Jatkossa mukaan tulevat luultavasti myös erilaiset rimat, 1 mm pahvi, pienoissaranat, kuumaliima ja liuta kaikkea muuta hyödyllistä nippeliä ja tarviketta. Vakiovarusteina menossa mukana pari pannullista teetä ja lautasellinen keksejä. Toinen vääntää Exceliin mittataulukkoa, laskee ja väkertää funktioita, toinen oikeasti tekeekin jotain eli piirtää ja leikkaa. Kun minä pääsin viimein tekemään jotain konkreettista eli teippaamaan seiniä yhteen, onnistuin tietenkin kiinnittämään etuseinän ylösalaisin. Jos vain pysyttelen näppäimistön ääressä ja keittelen teetä? Ehkä meillä sitten vielä joskus on Pikku-Tardis, jossa kaikki osatkin ovat oikeinpäin...

Tiimin junnujäsen ja virallinen maskotti onnistui tietenkin tunkemaan päänsä Pikku-Tardisiimme. Onneksi irrottamiseen ei tarvittu sen enempää mattoveistä, voimapihtejä kuin äänimeisseliäkään. Kaiken kohelluksen jälkeen tilapäisesti paikalleen teipattu ovi on nyt vinksallaan, mutta se otetaan joka tapauksessa vielä irti, joten ei hätää.

Meno on siis melko hulvatonta, ja ote tekemiseen hyvin kokeileva. "Jos me tehtäisiin näin, niin toimisiko se?" on asenne, ja tähän asti se on toiminut vallan mainiosti. Keksitään lennosta. Kyllä siitä hyvä tulee. Mitoissa saattaa olla vielä heittoa, mutta tutkimukset jatkuvat.

Päivän lopputuloksena pakollisen tarvikeostoskierroksen, murkinoimisen, piirtämisen ja laskeskelemisen jälkeen saimme kasaan rungon. Ehkä se ei ole järin kaunis. Ehkä se ei vielä näytä Tardisilta. Ehkä ei ole olemassa mitään takeita, että koskaan näyttääkään. Mutta ehkä ankea, harmaan pahvin ja keltaisen teipin ei järin elegantti yhdistelmä vain hämää silmää.

Pienoismallistamme tulee lopulta pöytävalaisin. Haaveilemme, että jostain löytyisi keskikonsoliksi pieni öljylampun lasikupu, jonka voisimme maalata (tiesin, että varhaisteininä kannatti käydä mummojen kori- ja lasimaalauskurssilla!) ja sujauttaa sen sisään ledit. Siispä koluamaan kirppareita! Ikkunoihin ainakin kokeilemme valkoista silkkipaperia kahden kontaktimuovin välissä tai keksimme lennosta paremman vaihtoehdon, jos sellainen vastaan tulee.