tiistai 21. lokakuuta 2014

Rimojen nyhertämistä

Muistuuko mieleen, miten koulussa aina jotkut nurisivat, ettei matematiikalla tee yhtään mitään oikeassa elämässä? "Miksi pitää opiskella matematiikkaa? Ei siitä ole mitään hyötyä!" Tänään todistimme ysiluokkalaiselle, että matematiikkaa ja etenkin trigonometriaa ja yhtälönratkaisua tarvitaan muun muassa Tardisin rakentamiseen. Siinä sivussa saimme oivan tilaisuuden opettaa Pythagoraan lauseen, joka ilmeisesti käydään läpi seuraavalla matematiikan tunnilla. Niin, että matematiikkako ei ole hyödyllistä? Yritäpä rakentaa Tardis ilman matematiikkaa!


Muuten olikin hieman nyherryspäivä. Kävimme ostamassa Harrasteesta rimoja ja pistimme niitä palasiksi kylpyhuoneessa pienellä sahalla. Hiekkapaperilla nysvättiin päitä sileiksi. Liimatessa huomattiin pieniä mittavirheitä: milli sinne, milli tänne. Huomattiin myös, että kuumaliima loppui kesken. Kattoa sovitettaessa huomattiin vähän isompi mittavirhe. Tarkemmin sanottuna ylimääräiset 10 mm sivuunsa. Hups. Katon alaosa meni nyt purkuun.

Yrityksenä olisi saada seuraavaa kertaa varten mahdollisimman paljon osia leikeltyä valmiiksi, jotta voisimme keskittyä varsinaiseen kokoamiseen. Perjantaina ehkä jatketaan nyhertämistä, jos jaksetaan.

Tällä hetkellä ehkä vähän harmittavat hölmöt mittavirheet. Pienoismallissa parillakin millillä on paljon väliä. Oma mokani, joka kasvoi piirustusten 1 cm:stä pienoismallissa jo 1,5 cm:iin, suoranaisesti ottaa päähän, koska kyse on ihan puhtaasta mittausvirheestä. Mitä liekin olen ajatellut, kun olen mittaa ottanut... Katto oli jo niin hyvällä mallilla, ja vasta sovitusvaiheessa huomasimme, että se olikin aivan liian suuri! Aivan turhaa työtä siis, purkaminen ja korjaaminen. Toisaalta, kuten totesimme, on hyvä, että nämä ajatuspierut tulevat ilmi ja tapahtuvat nyt pienoismallia rakennettaessa. Sitähän varten pienoismallin päätimme rakentaakin.

Nainen, joka vielä toistaiseksi omistaa Tardisin puhelimen, otti yhteyttä tänään, ja tarkemmista diilailuista sovittaneen huomisen tai ylihuomisen aikana. Siinä onkin sitten varsinaisen Tardisin ensimmäinen osa. Siitä on hyvä aloittaa? Naurattaa vain jo valmiiksi, kun puhelimen omistaja viestissään kysyi, tuleeko puhelin somisteeksi kotiini. Tavallaan. Mitäköhän sanoisi, jos vastaisin: "Ei, kun asennan sen aikakoneeseen"?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti