Ihan tosi, ilman Tardista matkaaminen on kertakaikkisen kamalaa. Pelkkä pakkaaminen yhden päivän reissua varten on tuskaa. Aluspaita, korsetti, pepputyyny, irtotaskut, alushame, kahdet sukat, tossut, puvun hame, robe, huivi, hihapitsit, viitta, korut, kampaustarvikkeet, tanssinotaatiovihko, tanssiohjeet oppilaille, ajanmukaiset kirjoitusvälineet ja kirjepaperia, ompelu- ja käsityötarvikkeita, kirjontatyö, viuhka, repullinen kirjoja, avaimet, lompakko, alkeellinen kommunikaatioväline, kahvitermari ja banaani. Vähintäänkin. Aikainen herätys heikosti nukutun yön jälkeen, jotta perillä ollaan ajoissa pukemassa ja kampaamassa. Ei puhettakaan, että nukkuisi riittävästi, vain kävelisi Tardisiin, ottaisi puvun kaapista ja olisi perillä ennen kuin lähtikään. Ehei.
Mutta päivä oli oikein hauska, ja toivottavasti se oli sitä myös nuorten aikamatkaajien mielestä. Oli mukavaa päästä pulputtamaan historiasta ja toivon mukaan maalata käsitys siitä, että noina menneinä vuosisatoina on elänyt aivan yhtä oikeita ihmisiä kuin me nyt. Jo senkin ymmärtäminen auttaa ymmärtämään menneen ja nykyisen suhdetta: Asiat olivat niin kuin olivat ja ihmiset ajattelivat niin kuin ajattelivat jostain syystä. Asiat ja käsitykset eivät tipahtaneet taivaalta sellaisenaan vaan kumpusivat ajan ihmisistä. Tulevat aikamatkaajamme olivat kuitenkin melko hiljaisia, joten kovin suurta ajatustenvaihtoa emme valitettavasti päässeet käymään ajan ja historian perimmäisistä kysymyksistä.
Välillä olo oli kuin Torchwoodin rekrytointikiertueella, mutta ainakaan vielä ei ole uusia nimiä listalla. Nyt ei auta kai sitten muuta kuin yrittää toipua päivän ryminöistä ja alkaa pohtia purkuoperaatiota. Kyllä ne laukut jaksaa purkaa... sitten joskus. Nyt ensin sitä palauttavaa unta palloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti