Keskustasta matka jatkui Sinooperin maalihyllyn kautta kohti Hervannan tukikohtaa. Siellä oli työstetty seinien peiliosia ja kulmapaloja. Pääsimme liimailemaan, ja onneton, harmaa laatikko alkoi jo vähän muistuttaa poliisipuhelinkoppia. Pohjan rimasta väännetty kehikko oli liimauksen kuivuttua tukevoittanut rakennelmaa huomattavasti, mutta käännellessämme Tardista ympäriinsä, kuului kova napsahdus, liimaus petti yhdestä kohtaa ja Tardis oli jälleen hyvin heiluvainen. Liimauksen korjaaminen ja tukirakenteiden lisääminen jäivät kuitenkin seuraavaan kertaan.
Tiimiimme liittyi myös innokas, pieni apulainen: Doctor Muu. Muu on löytölelu, jota kukaan ei ole kaivannut, ja nyt Muu oli enemmän kuin innoissaan auttamassa kaikessa mahdollisessa, kun se pitkästä aikaa otettiin mukaan leikkeihin. Muu on iloinen, hyväntahtoinen, sinnikäs ja oikein avulias pieni lehmä, mutta myös hieman kömpelö. Muusta kasvaa ihan varmasti vielä pieni suuri seikkailija.
Tardis ja Doctor Muu. |
Tardisin takapuoli alkaa jo näyttää lupaavalta. |
Muu testasi maalin sävyä maalaamalla koeläntin. Sinistä maalia löytyi sitten myös toisista tassuista. |
Muu oli tyytyväinen päivän lopputulokseen. |
Löytyipä netin syövereistä myös tällainen mielenkiintoinen Tardis-projekti, josta on varmasti hyötyä meillekin, kun täysikokoisen version kanssa ryhdymme puuhastelemaan:
http://www.therpf.com/f9/my-new-series-doctor-who-tardis-build-image-heavy-99629/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti