1780-luku. Tukassa tähtivyönä tummansinistä organzanauhaa ja strassikoristeita. |
Nyt on taas aikamatkailut aikamatkailtu tältä vuodelta, jollei mitään odottamatonta tapahdu. Ensi vuonna sitten taas uudet kujeet heti renessanssiloppiaisesta alkaen. Ah, mutta pahus, olin jo unohtaa hyvin wibbly-wobblyt itsenäisyyspäiväntanssiaiset! Katsotaan, jaksanko jälleen pungeta puvun päälleni ja sujahtaa matkaan.
Tänään kuitenkin palattiin arkisempien asioiden äärelle. Pienen tuumaussuklaatauon jälkeen totesimme, että ei siinä muu auttanut kuin tarttua pikaliimatuubiin ja yrittää liimata konsoli kasaan. Konsoli sai pintaansa lisää kuparia, ja aikaroottorin rööri liimattiin kiinni. Roottorin levyjen liimaaminen oli harvinaisen kenkkua puuhaa: pahvista tehdyt levyt olivat liimatessa ja maalatessa kupruilleet, joten niiden asentaminen suoraan oli käytännössä mahdotonta. Vietimme aikaa katsellen liiman kuivumista.
Katosta puuttuivat vielä kulmapalat, jotka olivat siitä puoliksi unohtuneet. Niinpä askartelimme palaset, liimasimme ne paikoilleen ja maalasimme. Pieni mutta pakollinen yksityiskohta, joka muuten jäisi häiritsemään.
Suurimmat, välttämättömät asiat tällä hetkellä ovat enää katon lyhty, ovenkahvat ja piilopaikka paristorasialle. Katon lyhtyyn emme vieläkään ole löytäneet sopivaa hattua, eikä sopivia ovenkahvojakaan ole vielä kävellyt vastaan. Pientä sisäremppaakin on vielä tekemättä, mutta eiköhän tämä jouluksi valmistu. Konsoliin tekisi mieli väkertää vielä ainakin näyttö ja jotain pikkunappuloita, mutta niitä ilmankin kyllä pärjää.
Katto ilman kulmapaloja. |
Hyvin elegantti kulmapalaväkästys ennen maalia. |
Konsoli roottoreineenkin saatiin kasaan. |
Konsoli ja maalattu kulmapala. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti