maanantai 15. joulukuuta 2014

Jouluksi kotiin?

Pikku-Tardis on nyt hieman jumiutunut näperrysvaiheeseen. Vääntämättä olisivat vielä katon lyhty, ovenkahvat ja paristokotelon jemmahylly. Ja tietenkin loppusilaukset ja muut välttämättömät hienosäädöt, jotka muuten pistäisivät silmään. Sopivia ovenkahvoja ja lyhdyn hattua on ollut vaikea löytää, ja homma on jäänyt oikeastaan pitkälti niistä kiinni. Tänään ovenkahvat kuitenkin löysivät meidät, joten sen osalta ainakin edetään. Lyhdyn hattu koottaneen erilaisista napeista, ja jos sopivia ei löydy, niitä lähdetään keskiviikkona metsästämään nappipuodista. Olemme päättäneet, että Tardis pääsee jouluksi telakalta kotiin, joten pitää pistää hihat heilumaan.

Isomman Tardiksen perään on jo malttamattomasti kyselty, ja täytyy myöntää, että olenpa minäkin parina iltana haaveillut hiveleväni sinistä seinää. Tosiasiassa meillä on kuitenkin melkoinen ongelma nikkarointitilojen suhteen: edessä on vielä monta pimeää ja kosteaa kuukautta, joten ulkona ei voi harkitakaan työskentelevänsä. Ja ennen rakentamisen aloittamista täytyy totta kai tehdä kunnon suunnitelmat, jotka vievät yllättävän paljon aikaa. Nyt vasta keräillään ideoita ja ehdotuksia.

Konsoli kuitenkin sai tänään uuden hilivimpaimen, kun tarkkaavainen minicompanionimme oli bongannut Tigerissa vastaanottokelloja. Etovan liila kello odottaa nyt vain sopivampaa väriä pintaansa. Minun käy jo valmiiksi sääliksi Tohtoriamme, joka joutunee kestämään pikku-Amyn jatkuvaa kellon kilkuttelua. Epäilen, että Tardiksesta saattaa kuulua muutamaankin otteeseen, miten Tohtori toruu pientä Amelia Pondia hyvin painokkaasti Tardiksen nappuloihin koskemisesta. Sanottakoon, että kello oli tänään vielä paketissa, kun pikku-Ameliamme sitä iloisesti kaupassa kilkutteli, ja, no, ainakin tiedämme, että kello toimii ja siitä lähtee kantava, heleä ääni.

Lentotukikohdan telakalla aloitettiin myös pieni sivuprojekti, kun kannoin kotiin mitäänsanomattoman lyhdyn. Joku sisustuslehtiä plaraava kotoilija voisi saada slaakin, jos saisi tietää, että aion turmella tuon eleettömän elegantin peltilyhdyn, sotkea sen rungon siniseksi ja maalata lasit. Kukin voi tahollaan arvata, mitä tästä lyhtypolosta syntyy. Melkoinen sotku kylpyhuoneeseen, maaliin tuhriintuneet räpylät ja kasa kurasta ja ravasta puhtaaksi hinkattuja laseja, ainakin näin toistaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti